tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kaikki ovet ovat avoinna

Mulla on jonkinlainen risteysvaihe elämässä menossa tai ennemminkin tulossa. Tieni haarautuu tulevaisuudessa moneen suuntaan ja olen yrittänyt miettiä, mikä olisi paras reitti jatkaa eteenpäin. Toistaiseksi mikään vaihtoehto ei ole ylitse muiden, jotkut kiinnostavat enemmän ja joku taas saattaa olla haave, jonka jätän toteuttamatta.

Tulevaisuuden suunnitelmani ennen lasta oli jatkaa opiskelemaan sisustusarkkitehdiksi. Se nimenomaan oli haaveeni. Villein variaatio siitä meni näin; Opiskelen Jenkeissä sisustusarkkitehdiksi, valmistuttuani suunnittelen julkkisten sisustuksia, itse asun meren rannalla, ehkä Floridassa, ja minulla on omia delffiinejä. Melko absurdia sanoisinko. Ja nykyään vaikka rakastan delffiinejä yhä, en niitä haluaisi vangita itselleni. Tästä vaihtoehdosta tulen varmasti vielä joskus toteuttamaan matkan Jenkkeihin. Asumaan sinne minusta ei kuitenkaan ole, huonon kielipääni vuoksi. Sitä tosin haluaisin harjoittaa ja englannin lisäksi tahtoisin osata puhua sujuvaa ruotsia.

Odotusaikana muutimme Tampereelle osittain sen vuoksi, että minä löytäisin töitä paremmin kun sen aika on. Tämä oli harhaa. Olen jo vuoden ajan hakenut töitä, pääsemättä edes yhteenkään haastatteluun. Tosin en yliaktiivisesti, mutta kuitenkin. Olen hakenut töitä lähinnä kodin-, rakentamisen- ja sisustamisen kaupoista. Noita kaupanalan paikkoja ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan minun tietotaitoni heidän tuotteistaan ja palveluistaan, vaan he katsovat työkokemustani asiakaspalvelualalta, joka on melko vähäistä.

Tässä viimeisen vuoden aikana minulle on kuitenkin tullut uudeksi kiinnostuksenkohteeksi liikunta- ja hyvinvointiala. Olen miettinyt kaikkea fysioterapiasta personal trainingiin. Varalan liikuntaopistoon olin jo laittamassa hakemusta kunnes eteeni tupsahti punaisella teksti "et voi hakea tätä paikkaa, koska sinulla on jo ammatillinen koulutus". Siinä kohtaa suljin selaimen ja annoin asian olla.

Yksi vaihtoehto, joka kävi mielessä selatessain TAMKin koulutustarjontaa, on restonomi. En tiedä juontaako se ajatus juurensa opiskeluajan baarityöstä. Restonomin opinnoissa varmasti myös heikohko kielitaitoni kohentuisi. Nyt tuntuu siltä, että haluan edes johonkin kouluun. Ja tiedän, turha täällä on vinkua kun ei ole edes hakenut mihinkään.

Peruskoulu aikana haaveammattini oli parturi-kampaaja ja edelleen se kiinnostaa. Tosin ihoni kannalta ammatti ei välttämättä sopisi minulle. Myös kosmetologiopinnot on kiinnostuslistallani. Ei minua varsinaisesti mikään jalkahoitojen teko kiinnosta mutta tykkään laittaa kynsiä ja ripsienpidennystenteko kiinnostaa myös.

Tässä työnhaussa olen kiinnittänyt huomiota myös erilaisiin sihteerin- ja kiinteistövälittäjän tehtäviin. Olen tässä monesti sanonut, että olisi kiva päästä sellaiseen työhön johon pukeudutaan siististi bleisereihin ynnämuihin. Juuri olin ostamassa ihanaa pinkkiä bleiseriä ja se kuitenkin jäi kauppaan, koska totesin ettei minulla ole käyttöä sellaiselle.

Yhteenvetona; vaihtoehtoja on laidasta laitaan enkä tiedä mitä tehdä. En myöskään odota että tämä postaus kiinnostaisi lukijoita, mutta halusin kirjoittaa mustaa valkoiselle tämänhetkisistä ajatuksistani tulevaisuuden suhteen.

5 kommenttia:

  1. Nyt on tooodella huono työtilanne Tampereella. Ja suosittelen aktiivisesti hakemaan töitä, jos haluat töitä. Kukaan ei tule kotiovelta meinaan hakemaan:)
    Ja kun sulla on noin paljon noita vaihtoehtoja ja vaikutat olevan hieman hukassa, niin kävin itse joskus työkkärissä keskustelemassa vaihtoehdoista. Työkkärin tädin kanssa tehtiin pari testiä, jossa kartoitettiin mikä kiinnostaa jne. Sitten ruvettiin miettii koulua ja tykkäsin kovasti, että tää nainen kertoi suoraan mikä työtilanne alalla on.
    Työkkäristähä on myös mahdollista päästä työkokeiluun: voit kokeilla jotain ammattia. Varmasti helpottaa myös valintaa, kun näkee minkälaista työtä on ja sitä työn "arkea".

    Ja suosittelen oikeesti miettimään vähän pisemmälle, kun valmistuu: riittääkö töitä? Haluaako oikeasti harrastuksesta ammatin? Jos esim. Kosmetologiks/pti haluat mikä on se sun juttu, että saisit kerättyä oman asiakaskunnan ja työ on kannattavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Joo tää työtilanne on kyllä käynyt ilmi. Eikä voi mitä tahansa sillointällöin töitä edes hakea koska ei ole mitään hoitopaikkaa minne voi viedä päivän varoitusajalla. Ja olen kyllä tota harrastus vs. ammatti -asiaa miettinytkin. Pitääkin ottaa työkkäriin yhteyttä piakkoin. Toiv. Ei ole hirveät jonot. Kiitos sinulle pitkästä kommentista! :)

      Poista
  2. Hei!
    Kiitos postauksestasi. Oli kiva lukea, miten olet tulevaisuuttasi ja uraasi pohtinut. Halusin jättää kommentin ja kertoa myös, että et ole ajatustesi ja pohdintojesi kanssa yksin:). Kai se niin menee, että nuorena (et taida tosin vanha olla vieläkään;)!) on maailma auki ja suuria haaveita, mutta lasten ja iän myötä realistisuus astuu kuvaan mukaan ja jalat ovat ehkä liiankin lujasti maanpinnalla.
    Ainakin blogistasi saa sellaisen kuvan, että olet sinnikäs ja tavoitteellinen nainen. Kulje vain ahkerasti kohti haaveitasi ja jatka työnhakua. Se palkitaan varmasti!
    Tässä vielä miete, josta ainakin itse pidän:
    ”Vähintä mitä voit tehdä elämällesi on miettiä, mitä toivot siltä. Ja enintä mitä voit tehdä, on asua sen toivon sisällä.”— Barbara Kingsolver

    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
    Kiitos kivasta blogista,
    -S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista :) juu realistisuus on kyllä tullut kuvioihin ja jalat pysyy maanpinnalla, ainakin suurimman osan ajasta ;) (pitää haaveilla myös) juu löysinkin tämän postauksen julkaisun jälkeen pari potentiaalista työpaikkailmoitusta ja laitoin hakemukset menemään. toivotaan että pian pääsisin edes haastatteluun :)

      Poista

Kiitos kun ilmoitit käynnistäsi :)