perjantai 24. huhtikuuta 2015

Meidän 1,5 -vuotiaamme

Tällä kertaa hieman meidän taaperosta juttua. Tuo 1,5 vuotta tuli täyteen jo parisen viikkoa sitten, mutta neuvolassa kävimme vasta tällä viikolla. Kiitos loistavan muistini varata aika.

Tämä olikin minulle ensimmäinen kerta uudessa neuvolassa muuton jälkeen. Edelliskerralla J kävi oon kanssa ottamassa viimeisen 1 v piikin kun mä olin hammaslääkärissä. Tämähän on nyt sitten mulle neljäs neuvolantäti, jos lasketaan äitiysneuvola mukaan, ja O:lle kolmas. O:lla on kyllä ollut hyvää tuuria kun kaikki tädit on olleet kivoja. Muutamalla aikaisemmalla käynnillä on hieman sanottu pojan alakanttiin olevasta painosta. Nyt sekin oli kuitenkin tasaantunut pituuteen nähden. Pituudessa jäbä huitelee jonkin verran keskiverron yläpuolella.


Tykkään käydä neuvolassa ja odotan innolla aina lapsen uusia mittoja, mutta tämä puoltoistavuotiskäynti oli mielestäni suhteellisen turha, vaikka lääkärikäyntikin oli. Todettiin vain kaiken olevan ok. Ainoa asia mikä minua jäi häiritsemään oli puhe. Kerroin kuinka lähipiirissämme eräs lapsi alkoi puhumaan "vasta" melkein kaksi ja puolivuotiaana. Ja muistan kuinka hänelle oli vaikeaa kun kaikki yrittivät kokoajan saada sanoja ulos hänen suustaan. Painostamalla. Mielestäni se ei ole hyvä tapa, enkä siksi ole itse ottanutkaan stressiä O:n puhumattomuudesta. Hänkin kuitenkin tuottaa omaa puhettaan aika paljon. Lääkäri sanoi vaan "Kyllä minä kaksi vuotiaaksi annan teille aikaa, sitten täytyy alkaa miettimään puheterapiaa." No way! O alkaa puhumaan sitten kun alkaa, en halua painostaa häntä siihen jatkuvasti.




Luonnetta pojalla on paljon. Sen hän on varmasti perinyt minulta. Kyllä tulee itkupotkuraivarit jossei saa haluamaansa. Hän on hirveä herkkumonsteri. Tiedän senkin olevan hieman omaa tyhmyyttämme kun olemme hänelle antaneet keksiä yms. Nyt sitä onkin sitten alettu rajoittamaan kunnolla. Tosin pojalle riitää kyllä banaanit pöydällä herkuksi. Nekin on siirretty kaappiin piiloon, koska muuten niitäkin pitäisi syödä kokoajan.


Nukkuminen O:lta sujuu luojan kiitos jo paremmin. Illat ja yöt helpottuivat huomattavasti kun jätimme tuttipullon pois n. kaksi kuukautta sitten. Nyt saamme ajoittain nukkua kaikki jopa kokonaisia öitä. Niinä öinä kun O herää hänen itkunsa on usein sellaista kipuitkua ja kun hän saa ilmaa ulos jostain suunnasta hän rauhoittuu. Olenkin huomannut maidolla olevan vaikutusta asiaan. Olemme jo jonkin aikaa antneet hänelle laktoositonta, mutta siitäkään ei ollut apua. Nyt vaihdoimme senkin kaurajuomaan pari päivää sitten ja viime yö meni loistavasti! Neuvolassa kun puhuin aiheesta heitä ei liiemmin tuntunut kiinnostavan, käskivät vain itse kokeilla. Niin ja pullon poisjättämisen jälkeen O alkoi nukahtamaan itsekseen sekä päivä- että yöunille. Se jos mikä helpottaa myös!


Millaisia teidän puoltoistavuotiset on?


2 kommenttia:

Kiitos kun ilmoitit käynnistäsi :)