maanantai 25. tammikuuta 2016

Toisella kierroksella

Oletettavastikin toinen raskaus on aivan erilainen kuin ensimmäinen. Yhdellä sanalla kuvailtuna tämä toinen kierros taitaa olla huomaamattomampi. Ensin meinasin käyttää sanaa helpompi, mutta sitähän tämä ei ole, tuon kaksi vuotiaan duracelpupun kanssa.

Aika kuluu kuin siivillä. Tai ainakin raskausviikot menevät ohi hujauksessa. Toisaalta taas rakenneultran odotus tuntuu loputtomalta. Onneksi se rakenneultrakin on jo ensi viikolla, mitä ihmettä vastahan me jännitettiin odotushuoneessa ensimmäiseen ultraan pääsyä! Luulen että viimeiset 20 viikkoa menevät hujauksessa, tai sitten käykin päinvastoin.

Raskaus on mulle ainakin melko "tylsää" melkein kaikki jutut ovat vielä mielessä edelliseltä kierrokselta. Toki en kiellä etteikö ensimmäiset selvästi tuntuneet liikkeet olisi olleet jälleen hieno hetki, mutta kokonaisuutena tämä odotus on kovin puuduttavaa. Nyt toisella kertaa pelko on myös enemmän läsnä kun tietää enemmän niitä huonoja asioita, joita voi eteen tulla.

Ahdistus oman kropan menettämisestä. En tiedä kannattaisiko tätä kirjoittaa kaiken kansan nähtäville, mutta teen sen kuitenkin. Mua ahdistaa jonkin verran tämä turpoaminen. Odotankin innolla jo ensi syksyä kun pääsee takaisin omaan kehoonsa ja treenin makuun. Tämä olisi tietysti saattanut olla samalla tavalla edellisessä raskaudessa, mikäli lähtöpainoni olisi ollut sama. O:ta odottaessa olin reilusti isompi eikä terveellisistä elämäntavoista ollut tietoakaan.

Ja voi huh, O:sta mulla ei ollut mitään varsinaisia himoja. Jossain vaiheessa kyllä söin omenaa ja porkkanaa paljon, mutta nyt tuun hulluksi jätskihimoni kanssa! Heh, tää on ehkä vähän ristiriidassa tuon kroppa-ahdistuksen kanssa. Minkäs himoilleen mahtaa. Voin helposti syödä puolet sellaisesta isosta soikeasta jätskilootasta, eikä tule edes huono olo.

Mitään suurempia vaivoja ei tällä hetkellä ole. Ainoastaan vanha tuttu närästys alkaa nostaa jo päätään ja Renniet on hommattuna jo yli kuukausi sitten. Pahoinvointia ei esiinny muulloin kuin ateriavälien venyessä. Väsymys katosi melkeinpä samointein kun siirryin toiselle kolmannekselle. Niin ja matala verenpaine aiheuttaa ajoittan pahaakin huimausta. Tähän saakka olen kyllä koko elämäni selvinnyt pyörtymättä, toivottavasti myös tämän raskauden yli. Hemoglobiinia ei lääkäineuvolassa mitattu ja unohdin sitä erikseen pyytää. Se tosin oli jo alle 120 ekassa neuvolassa marraskuussa joten olen jo alottanut raudan tankkaamisen.

Loppuun pari kuvaa mun uudesta jumpsuitisa, jonka bongasin Saijiksen instasta viime viikolla. Ja tilasin samointein. Mulla oli joskus oikein OnePiece haalari, mutta se jouti roskiin kovan kulutuksen vuoksi. Tämä oli hieman edullisempi sijoitus ja samalla löysin vihdoin hyvällä alella Six Deucen treenipöksyt. Materialismionnea parhaimmillaan.

Muita joita himottaa/himotti jätski raskausaikana?
Entäs haalarihengailijoita?





12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Eikö vaan ookkin! Saa nähä kuinka pitkälle raskauteen uskallan käyttää ettei hirveästi venähdä :)

      Poista
  2. Siis aivan mahtava tuo jumpsuitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Ehkä ei niin imarteleva tälle muutenkin leveelle olemukselle mut väliäkös tuolla :D

      Poista
  3. Hei :) Kiva blogi sinulla. Itselläni myös la kesäkuussa :)! Pitääpä jäädä seurailemaan.

    VastaaPoista
  4. Ihana jumpsuit ja jätskihimo löytyy täältä valitettavasti ilman raskauttakin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti. Tää raidallisuus tekee tästä möhköasusta jotenkin vähän raikkaamman :) jätski on nam.

      Poista
  5. Se varmaan riippuu niin voinnista miten viikot menee, mun täytyy sanoa että mitä isommille viikoille tullaan, niin kolmen vaatekerroksen pukeminen monta kertaa päivässä, 3veen perässä juokseminen ja viihdyttäminen aamusta iltaan ovat sen verran haastavaa puuhaa, että päivät kuluvat koko ajan hitaammin. Aika taisi pysähtyä kun 30 viikkoa tuli täyteen. :D Mutta se riippuu niin voinnista, mulla supistelee tästä raskaudesta paljon helpommin ja useammin kuin ekasta, sanoivat neuvolasta että se on normaalia, uudelleensynnyttäjä tunteekin ne paremmin. Jätski on ehkä vikoja asioita mikä himottaa odotusaikana, makeaa pystyn syömään todella pieniä määriä ylipäänsä ettei ala ällöttää ja kaikki suklainen yms. vielä närästää päälle. Ehkä se näkyy noissa kilojen määrässä, ettei oikein mahan vedä mitään sisäänsä. Hyviä vointeja sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä alkaa nyt jo ottaan ulkoilu koville kun joutuu kantamaan ton uhmatuhman puistosta kotiin. Ja paksuihin vaatteisiin pakkautuminen ahistaa. Ihme kyllä mulle ei niitä kiloja oo hirveesti tullu. Vaikka pötsin koko ahdistaakin. Oon päässyt taas ton liikunnan makuun niin sekin tietysti vähän tasapainottaa jätskin syöntiä :D kiitos kiitos :)

      Poista
    2. Joo eikä sillä että olis mitään väliä paljonko niitä tulee, mä oon vaan kolmatta viikkoa maannut kipeänä, eli kaikki kertyy, mutta vois kertyä enemmän jos pystyis syömään kun kaikki närästää...

      Poista
  6. Närästys on kyllä ärsyttävä vaiva, mulla onneks rennie riittää avuksi.

    VastaaPoista

Kiitos kun ilmoitit käynnistäsi :)