torstai 1. syyskuuta 2016

Liikaa harrastuksia vai liian vähän aikaa?

Sitä kysyn itseltäni aika usein. Vastaus taitaa kuitenkin olla, että liikaa harrastuksia. Haluaisin tehdä kovasti kaikkea, tavata kaikkia ystäviä ja tuttuja, sitten tietysti kotikin pitäisi pystyä ylläpitämään ja vielä tämä blogi, joka on takaraivossa kyllä kokoajan. Luonnollisestikin ylimääräistä aikaa ei kovin paljoa ole vauvaperheessä. Eikä päiviin tuo yhtään helpotusta esikoisen pahimmillaan oleva uhma. Nyt tarkoitukseni oli kuitenkin kertoa uusimmasta villityksestäni.

Se uusin villitykseni on ompelu. Minun ja ompelukoneen historia on vähän vaihteleva. Jo pikkutyttönä olen seurannut mummuni ompelutouhuja, hän on tehnyt sitä joskus työkseenkin. Yläasteella olin valinnaisessa rättikässässä, kyllä siellä tuli touhuttua paljon kaikkea epäolennaista tyttöjen kanssa. Joskus innostuin ompelemaan helppoja fleecepaitoja itselleni. Uusi paita taisi syntyä aika äkkiä. Yhtä nopeasti myös taisin huomata että sellaiset fleecepaidat olivat aika hiostavia. Ammattikoulussa sitten taas ommeltiin sisustustekstiilejä kunnon teollisuusompelukoneilla. Sieltä on yhä tallessa pari verhoa ainakin.

Vaatteiden ompelu ja korjaus ei ole kuulunut omiin harrastuksiini viime vuosina. Olen vienyt aina korattavat vaatteet joko mummulle tai tädille. Mummulla olen teettänyt itselleni tämän ja esikoiselle leggarit samasta kankaasta. Tuossa kesän aikana totesin, etten ole kovin innokas julki-imettäjä niin tehtiin tätini kanssa itse imetyssuoja kun ei huvittanut maksaa siitä yli kolmeakymppiä. Aineet maksoi siihen reilusti alle kympin.

Imetyssuoja toisessa käyttötarkoituksessaan.

Pari viikkoa sitten ostin hetken mielijohteesta Noshilta kilon yllätyskankaita. Niistä olen saanut aikaiseksi pojille housut joihin löysin superhelpon ohjeen täältä. Ohjeen bongasin jo aikoja sitten ja itseasiassa olen tuosta samasta postauksesta käyttänyt tuota virkkausohjetta. Toissapäivänä pidin Nosh-kutsut ja sieltä tuli tilattua syysalesta lisää kangasta. Ja eilen kun olin ostamassa ontelokudetta mattoa varten niin mukaan tarttui trikookangasta, josta ajattelin tehdä itsellekin kotihousut tuolla samalla ohjeella millä tein pojille nuo norsuhousut.



Todellakaan en ole mikään huippuompelija vaan rehellisyyden nimissä menen sieltä mistä aita on matalin. Voisin yrittää tehdä teille myös ohjeen noihin superhelppoihin housuihin, kunhan pääsen taas tädilleni ompelukoneen/saumurin ääreen. Harkitsin jo oman saumurin hankkimista, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole kannattavaa. A saan lainata tätini koneita ja B tämä ompeluinnostus saattaa laantua nopeastikkin kun innostun taas seuraavasta harrastuksesta.

Onko siellä ruudunpuolella muita ompeluun hurahtaneita? Varmaan on turha kysyä onko siellä ketään jolla ei meinaa aikaa riittää näille harrastuksille.

 Toisella kertaa lisää näistä harrastuksista. Nyt on jo lähdettävä hakemaan esikoista kerhosta...

2 kommenttia:

  1. Ihanat housut! Varmasti mukava harrastus, näkee itse kädenjälkensä ja saa vielä vaatteita, joita ei välttämättä vastaantulijoilla tule vastaan. Siskoni ompelee ja häneltä olen saanut ihania vaatteita myös omalle tytölle, ja hänelle se ompelukärpänen on purassut tosiaan kovasti ja siinäkin varmasti aika kuluu kuin siivillä ja nälkä kasvaa vain syödessä. Vähän niinkuin monissa muissakin harrastuksissa, kun aloittaa uuden niin ei malttaisi millään keskeyttää :D

    Rosa
    http://www.rosajaneponen.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mäkin innostun vielä vaativampiakin ompelutöitä tekemään. Kyllä kokoajan sormet syyhyää ja miettii mitä sitä seuraavaksi tekis. :)

      Poista

Kiitos kun ilmoitit käynnistäsi :)